Stand up -ilta Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä lauantaina 20.2. Valitsin illan Ilari Johanssonin perusteella, koska aiempi kokemukseni hänestä oli tajunnan räjäyttävän hyvä. Huumori on kuitenkin vaikea laji. Ei voi muuta sanoa. Toki Johansson on rautainen ammattilainen mutta nyt on pakko sanoa, että jutut olivat samaa tasoa kuin edelliselläkin kerralla. Eikä mitään huipentumaa ollut. Yleisön osallistaminen ja ottaminen mukaan vitseihin voi toimia, tai sitten ei. Sitä nauraa ensimmäiselle Kerava-vitsille, muttei enää seuraavalle Järvenpää-vitsille.
Ilari Johansson oli kuitenkin illan paras anti. Toinen koomikko oli Jacke Björklund. Suomenruotsalainen koomikko. Hänen kohdallaan jouduin kuitenkin miettimään onko huumorin tekemisessä joitakin tabuja, joista ei saa vitsailla. Tämä on varmaan ikuisuuskysymys, mutta onko niin, että jotkut aiheet ovat vaan herkempiä kuin toiset. Lihavuudesta tai uskonnosta tms aremmasta aiheesta vitsin vääntäminen pitää vähintäänkin tehdä taiten ja älykkäästi niin, ettei siitä tule loukkaavaa.
Illan aikana mietin kyllä myös sitä, että onko jokin koodisto, minkä mukaan stand up koomikot tulevat aina lavalle rääsyissä? Onko huumori jotenkin parempaa jos ei pukeudu? Ottaa yleisen huomioon sillä, että tulee ties missä kotiasussa tukka pystyssä lavalle ja käyttää samoja vanhoja vitsejä? En näet ollut aiemmin kuullut illan esiintyjiä Johanssonia lukuunottamatta, ja jouduin googlella etsimään esimerkiksi Jacke Björklundin. Katsoin vajaan minuutin youtubesta hänen esiintymistään SIbeliustalossa joitakin vuosia aiemmin ja jo sinä aikana kuulin saman vitsin kuin eilen. Yleisön aliarvioimista? Etenkin näin pienessä maassa. Koomikot loppuvat kesken jos jutut eivät uudistu, koska eihän kukaan tule uudelleen kuulemaan samoja juttuja.
Illan viimeinen esiintyjä oli Turussa asuva Mika Eirtovaara. Eirtovaaran vitsin aihe oli hänen edesmennyt isoäitinsä, mitä pidin vähän omituisena aiheena. Itse en kuuna päivänä tekisi moista pilaa oman isovanhempani kustannuksella. Toinen oli pieni lapsensa.. Jotenkin nämä omasta elämästä kumpuavat aiheet eivät vaan sytytä. Sorry
Mutta vaikkei stand up ehkä yltänytkään aivan sille tasolle mitä odotin, oli kuitenkin illassa myös vapautunutta naurua, eikä taidekokemus koskaan ole turha. Taide koskettaa jollain tavalla aina. Huonokin jättää sinuun jonkin muistijäljen, ja hyvä mielettömän kokemuksen. Edellinen hyvä teatterikokemukseni olikin Kaktuksen kukka samaisessa Arena-teatterissa ja sitä olen kehunut kaikille, jotka ovat viitsineet vain kuunnella.
Tältä illalta löysin aiva Arenan vieressä olevan Cafe Talon, joka teki hyvän vaikutuksen. Siinä on hyvä ottaa lasillinen ennen teatteriin menoa. Riittävän lähellä sittenkin, kun kaupunginteatteri avaa uudelleen ovensa remontin jälkeen. Miellyttävä ilmapiiri ja mielenkiintoisia drinkkejä. Siisti asiakaskunta, joista iso näytti ainakin kuuden jälkeen olevan etkoilla jatkamassa matkaansa eteenpäin. Sopivan rosoinen sisustus ja ystävällinen palvelu. Ruokaa en maistanut mutta ehkä ensi kerralla sitten.
Aivan Cafe Talon lähellä on Sävel, joka on astetta tavallisempi kuppila ja toisella puolella korttelia linjoilla on Rytmi, jossa olen viettänyt taannoin kivan illan teatteri-illan jälkeen.
Taide tekee hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao