Sunnuntaimietteitä

Puun oksilla notkuu raskasta märkää lunta, jota tuprutteli eilen taivaalta. Maisema on valkoinen ja vaikkei aurinko ilahdutakaan tänään, on valoisaa. Ihanaa miten päivät pitenevät. Sunnuntai on mieletön viikonpäivä, koska silloin monilla meistä on vielä vapaata ja saa tehdä omia juttujaan. On todennäköisesti rentoutunut ja levännyt lauantain ja voi hyvillä mielin nauttia vapaasta vielä ennen kuin seuraavan viikon puristus alkaa. 

Viime vuosi ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Refluksi liitännäisineen toi omat haasteensa, mutta gluteeniton ruokavalio on tuonut apua ja nyt tilanne on melko hyvin hallinnassa, mistä osaan kyllä iloita. Gluteenittomuus ei myöskään ole ollut niin haastavaa kuin miltä se aivan alkuun vaikutti. Sekin ilahduttaa minua. Alkuun yritin korvata kaiken aiemmin syömäni gluteenittomina tuotteina kunnes pikku hiljaa opin, että luontaisesti gluteeniton elämä on jotain muuta. Se tarkoittaa gluteenittomien raaka-aineiden valintaa alusta alkaen. Proteiinin lähteet kuten liha, kala ja kana ja pavut ym eivät sisällä gluteenia eikä niiden valmistamiseen tarvita kotimaisia viljoja. Punainen liha on jäänyt muutenkin vähän taka-alalle, koska se ei sula enää samalla tavalla ja sen syömisestä saattaa tulla hankala olo. Kasvikset ja juurekset toimivat hyvin eikä niidenkään valmistamiseen tarvita viljoja.

Pikku hiljaa olen löytänyt myös parempia ohjeita gluteenittomaan leivontaan. Jotkin edellisen elämän herkut, kuten tiramisu ovat jääneet unholaan, vaikkakin gluteenittomia amarettikeksejä on saatavana. Aikansa kutakin.

Viime keväänä opin myös jotain ns juoksijan polvesta. Muutin juoksutekniikkaani, kokeilin eri merkin juoksutossuja ja treenasin aika paljon sillä seurauksellä, että polven uloin jänne kiristyi liikaa ja esti lopulta juoksemisen kokonaan. Reiden iso ja uloin lihas on ollut kireä ja sitä kautta myös kipeä. Kireys ulottuu tai jopa on lähtöisin syviin pakaralihaksiin. Joita on ollut melko hankala hieroa tai venytellä. Lihaskalvokin reiden etuosassa on ollut kireä, ja sitä olen hoitanut foam rollerilla. Lantion ja pakaran hoitamiseksi ostin hierontapallon, jonka päällä liikkuessa todella tietää miltä kipu tuntuu, kun pallo löytää sen kipeän kohdan lihaksissa, mutta toimii kumpikin. Niin hierontapallo kuin foam rollerkin.

Juoksijan polvi on rasitusvamma. Ja sen taustalla on usein vauhdikkaampaan juoksuun liittyvä yksitoikkoinen rasitusliike. Polven ulkosivulla sijaitsevan limapussin pitäisi vaimentaa yksitoikkoisesta liikkestä aiheutuvaa hankausta, mutta jos suoliluu-jännekimppu kiristyy liikaa, ei suojaus enää riitä, ja jänne ärtyy ja estää samalla juoksemisen.

Kuvittelin hoitavani lihaskuntoani joogaamalla, joka rentouttikin lihaksia ja sai ne liikkuvammiksi. Palautuminen nopeutui ja lihakset lämpenivät mukavasti. Juoksinkin viime keväänä HCR:n kevyemmin ja nopeammin kuin edellisen. Mutta mitä unohdin? Alaraajojen treenin kokonaan. Mieleeni näet oli iskostunut joitakin vuosia aiemmin salilla saamani treeniohjelma, jonka laatinut trainer jätti alaraajatreenit kokonaan väliin sen vuoksi, että pyöräilen noin puolet vuodesta. Se jäi kaikumaan alitajuntaan niin, etten juurikaan treenannut jalkojen lihaksia sillä seurauksella, että lihaskunto loppujen lopuksi olikin huono ja altisti polvet väärille liikeradoille.

Kävin fysioterapeutilla, joka teetti yksinkertaisen kyykkytestin. Katsoin peilistä järkyttyneenä miten oikea kipeä polveni teki korjausliikkeen sisäänpäin joka kerran alaspäin kyykkyyn mennessäni. Fyssarin tuomio oli tyly: olin laiminlyönyt jalkojen lihaskunnon ja nyt sainkin yksinkertaiset mutta tehokkaat treeniohjeet polven kuntouttamiseksi. Olin aiemmin käynyt osteopaatilla joka oli jo todennut, ettei polvissa ole nivelrikkoa tai muuta sen kaltaista vakavampaa ongelmaa.

Nyt siis yksinkertaista kyykkäämistä peilin edessä tarkistaen joka kerran, että polvet ovat suorassa ja että isovarvas nousisi ylös lattiasta, mikä korjaa myös asentoa. Toinen liike kyykky toinen jalka takana tuolin päällä. Näitä kumpaakin liikettä kummallekin jalalle 3 x 20. Hiki valuu, vaikka kuulostaakin yksinkertaiselta.

Lisäksi kunnolliset rauhalliset venyttelyt sekä etureidelle että pakaralle. Love it. Kolmen viikon treenaamisen jälkeen polven kipuilu ylämäessä ja ajoittain portaissa oli lähes kokonaan poissa. Suhteellisen kylmää tajuta, että olin yksinkertaisesti itse aiheuttanut itselleni turhaa kipua laiminlyömällä jalkojen lihaskunnon. Joogaaminen pitää lihakset liikkuvina mutta se ei ylläpidä itse lihaskuntoa. No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Tämän kevään HCR taitaa kuitenkin jäädä väliin mikä on todella harmi mutta en ehkä lähde nyt repimään polven kanssa, etenkin kun kesään mahtuu monta muutakin puolikasta. Ja jos hyvin käy, ehdin juosta vielä monen monituista HCR:ää elämäni aikana. Viikon kuluttua saan lähteä kokeilemaan juoksua. Miten odotankaan sitä. Ihana fiilis, kun askeleet lentävät.

Kohta alkaa myös pyöräilykausi. Tänä keväänä täytyykin muistaa viedä pyörä ajoissa huoltoon. Taitaa mennä vaihtoon monta osaa: ketjut, kappa ja varmaan ulkorenkaatkin. Mutta kyllä kelpaa sitten ajaa. Tulee niin hyvä fiilis, kun heti aamulla liikkuu raittiissa ilmassa. Ja jos kesällä sattuisi hellepäiviä, on aivan mieletön olo ajaa heti aamusta yli 20 asteessa leppeässä aamutuulessa. Ihania hetkiä, joista nautin sydämeni kyllyydestä.

Neljänkympin ahdistus ja elämän tuska alkaa helpottaa. Eksistentiaalinen angsti kerrassaan. Jonkinlainen välitilinpäätös tehty ja opeteltu elämään niillä pelimerkeillä, jotka on annettu.

Mukavaa sunnuntaita. Elämä on.