Maa on niin kaunis

Taas on se aika vuodesta, kun yhteislaulut kaikuvat koulujen juhlasaleissa.  Ensimmäinen juhla on jo juhlittu ja ensimmäinen opettajan lahja luovutettu (tänäkin vuonna hankin pari kaunista pitkää kynttilää ja servettejä=jotain hyödyllistä ja katoavaa).

Nyt tankataan välipalaa, ja pian perhe jakautuu, ja puolet lähtee takaisin koululle seuraavaan juhlaan ja todistusta saamaan, ja toinen puoli lähtee jäähallille luisteluseuran joulunäytökseen. Ja taas lähtee kaksi lahjakassia kiitokseksi.  Joinakin vuosina olemme vanhempien kanssa saaneet aikaiseksi yhteisen lahjan, mikä ehkä opettajillekin olisi mieluisampi mutta se vaatii parilta ihmiseltä yleensä jonkinlaista aktiviteettia ja ennen kaikkea asian muistamista riittävän ajoissa (itse unohdin autuaasti mutta muistin sentään ylipäätään lahjat). On ollut vuosia, jolloin olen unohtanut koko lahja-asian ja lasta harmittanut kun meidän perheeltä ei ole ole ollut viedä mitään opettajalle/hoitajalle. "Äiti ei ehtinyt, äiti ei muistanut". Älytöntähän se koko lahjominen on, vaikka toisaalta onhan se kaunis ele ja mielellään muistaa omaa lastaan ohjannutta toista aikuista.  

Mukavaa päivää, lasten järjestämää juhlaa on aina ihana katsoa.  Vuorosanat unohtuu ja säestys ei aina tahdo lähteä oikeassa rytmissä mutta näytelmä etenee.