Pieni kupru tulee välittömästi, kun muistan, että takista irtosi eilen kaksi nappia,ja etsiessäni ompelulankaa puolipimeässä huoneessa putoaa ko. käsityölaatikko tietysti lattialle ja sen mukana sen päällä olleet tavarat...
Päätän kuitenkin hymyillä junassa kanssamatkustajille. Avaan oven yllättyneelle nuorelle naiselle - ja saan hymyn takaisin
Esplanadin puisto aamun hämärissä |
Oletteko koskaan päättäneet esim että kassaneidin tympeä ja väsynyt ilme ei saa teitäkin masentumaan, vaan päinvastoin käyttäydytte kassalla kuin ette edes rekisteröisi toisen pahaa tuulta? Kiitätte kauniisti ja hymyilette takaisin? Kun pakottaisi samalla toisenkin hyvälle tuulelle. Ei tietenkään kannata liioitella, koska aidosti yritys on vain siirtää hymy eteenpäin.
Entä jos katsoisin tänään taakseni kaupan ovesta sisään mennessäni, ja jostakaa tulee joku, pitäisi ovea auki? Muutaman sekunnin viive itselle mutta ystävällinen ele takana tulevalle. Muistan vielä ajan, jolloin lapset olivat ihan pieniä ja taistelin painavien ja hankalien ovien kanssa-usein ihan itsekseni. Lisäksi monet ovet ovat todella raskaita, eikä sellaisen avaaminen vanhemmiten välttämättä ole yksinkertaista. Mitä jos avaisi oven myös iäkkäämmälle?
Pitääkö hyvä teko aina palkita? Oletteko nähneet elokuvan Laita hyvä kiertämään? Ihana elokuva. Uskon siihen, että hyvä tulee aina jossain muodossa takaisin. Itsekin voisin tehdä paljon enemmän hyvää.
Rauhallista torstaipäivää.
Elokuvan nimi on Anna hyvän kiertää (Pay it forward) ja pääosassa ihana Haley Joel Osment. Ihana elokuva vaikka joulunpyhinä katsovaksi.
VastaaPoista