Working mum

Kaksikymmentä vuotiaana itsetunto ei ehkä ollut ihan samalla tasolla kuin nyt.  Opiskelemaan tai ylipäätään ulos kotiovesta ei vaan päässytjos yksikin hius oli väärin päin tai paidan kaulus vääntyi väärään suuntaan jne jne.  Ja mikä katastrofi jos herätessään kylpyhuoneen peilistä havaitsi näppylän keskellä nenää.  Kaikkihan sen olisivat huomanneet, joten alkoi armoton peitevoiteen levittäminen. Ja kun vihdoin viimein,noin 60-90 minuutin väsäämisen=valmistautumisen jälkeen oli valmis astumaan ulos oman kodin suojista,ei millään löytynytkään huolella valittuun asuun sopivia kenkiä tai takkia tai laukkua tai mitä tahansa.  Ja eikun alusta...

Vaikka Suomi on maantieteellisesti pieni valtio, pukeutumistyyli vaihtelee jo eteläisessäkin Suomessa merkittävästi.  Muutin kotipaikkakunnaltani Turkuun musiikkia opiskellakseni,ja löysin oman nuoruuden tyylini siellä asuessani.  Hankin hiljalleen vaatteita opiskelijan budjetilla vaatekaappiini ja olin itseeni melko tyytyväinen.  Jälkikäteen 80-90-luvun kuvia katsellessa kylläkin hymy kareilee suupielissä.  80-luvun älytön hiusmuoti ja hervoton otsatukan heitto oli vielä jossain määrin olemassa ja edeltävän vuosikymmenen rehentelevä tyyli muutenkin olkatoppauksineen ja neonväreineen.  Pienemmältä paikkakunnalta tulleena pidin turkulaisia naisia todella kauniina ja hyvinpukeutuvina. Edelleen siellä osataan pukeutua, vaikken siellä enää asiaa vakituisesti olekaan huomioimassa.

Liu Jo:n ihana setti,
mekko ja neuletakki

Muuttaessani 90-luvun lopulla Turusta Helsinkiin opiskelemaan hämmennyin täydellisesti koska pukeutumistyyli oli Helsingissä erilainen.  Huomattavasti yksinkertaisempi, enemmän musta-valkoinen.  Hiustyyli erilainen ja selkeämpi.  Tunsin itseni hetkittäin kuin toiselta planeetalta tulleeksi. Tyyli vain oli pääkaupungissa aivan erilainen verrattuna entisen pääkaupungin, Turun tyyliin. Sekä pukeutuminen että hiustyyli oli pakko miettiä uusiksi. Jossain määrin akateeminen maailma ja opiskelemani alakin vaikuttivat.

Pikku hiljaa opintojenkin edistyessä aloin löytää lopullisen tyylini. Kuitenkin edelleen aamutoimiin kului kuitenkin suhteettoman paljon aikaa, eikä sopivien tai mieluisten vaatteiden löytäminen aamuisin välttämättä ollut kovin helppoa. Kunnes esikoisemme syntyi.  Havaitsin joskus puolisoni tullessa töistä myöhään, että olin edelleen ensinnäkin yöpuvussa ja täysin luonnollisena, ilman meikkiä.  Suoraan sanottuna siinä univajeessa se ei paljon edes napannut.    Pääasia oli selvitä hengissä seuraavaan aamuun.  Harvat ystävien tapaamiset vaativat jo ponnisteluja pukeutumisen ja meikin puolesta.

Vuosien myötä omaan laittautumiseen on jäänyt yhä vähemmän aikaa. Etsii lapsille tarvittavat vaatteet, katsoo heille aamupalaa, ja vahtii samalla kelloa. Toisaalta esimerkiksi meikit laittaa jo rutiininomaisesti aina tietyssä järjestyksessä ja esim arkipäivisin on useimmiten sama meikki kuin muinakin päivinä, joten siihen ei enää kauaa aikaa mene (siis omasta mielestäni, puolisoni voisi ehkä olla eri mieltä edelleen).  Vaatteet otetaan aamuisin fiiliksen mukaan.  Harvakseltaan tulee ns bad hair day, jolloin mikään ei kolahda ja kaikki vaihtoehdot ovat huonoistakin huonoimpia.

Toisaalta mitä kaoottisempi tilanne aamulla kotona on, sitä varmemmin töissä myöhemmin huomaa, että esim toisesta silmästä puuttuu esimerkiksi ripsiväri kokonaan...

 Työskentelen alalla, jossa vaaditaan tyylikästä ja ehdottoman asiallista pukeutumista - business tai business casual. Tumma jakkupuku ja korkokengät jokanaisen univormuna. Toisaalta siisti twinset toimii aina, kotelomekko jne. Kauniit, itselleen istuvat vaatteet toimivat aina. Joka ikinen vaate pitää sovittaa. Omankin luottomerkin kaikki vaatteet eivät vaan istu päälle. Toisaalta jos löydän esim hyvät housut edulliseen hintaan, saatan saman tien hankkia niitä parit, tummansiniset ja mustat samantien. Sama valkoisten paitojen ja puseroiden kanssa.

Työssä käyvänä äitinä suosin mukavia vaatteita, joita toivottavasti ei liiemmin tarvitse silitellä, ja jotka istuvat päällä kuin hanska tai ainakin sinne päin, ja joissa on heti luottavainen olo. Hiusten pitää olla helppohoitoiset, joita niiden laittamiseen ei tuhraannu liikaa aikaa. Suosin myös pukukoruja, joilla saa yksinkertaisen asun saman tien näyttämään asteen, pari paremmalta.

Kuvassa on kaksi uusinta laukkua, jotka löysin syyslomareissulla Korfulta! Ihana paikka ja muutamia kivoja kauppoja vanhassa kaupungissa.
Laukkujen tarpeellisuudesta lisää myöhemmin. Miehet, niin isot kuin pienet, eivät voi käsittää, että naisella voi olla enemmän kuin yksi
käsilaukku, erikokoisia ja mallisia ja värisiä jne...

Hiusten kanssa väsäämisestä ollaan siis tultu jo aika pitkälle. Itselläni on ns vauvahiukset, hieman luonnonkiharat, jotka imevät kosteutta kuin sieni, joten aamun uhraukset hiusten hyväksi voivat valua kankkulan kaivoon, jos ulkona on kostea ja tuulinen sää. Hiuslakkaa joutuu joskus laittamaan tavallista enemmän jos on päivä jolloin pitää olla ehdottoman siisti. Italian opettajani, ihana Enneli Poli tokaisi taannoin, että Suomessa on kauhea ilmasto, ettei täällä vaan nainen voi laittaa esim hiuksiaan siististi, koska aina tuulee. Firenzessä kuulemma homma pelittää ihan toisella tavalla. Lohdullista. Mennään siis kohti viikonloppua niillä eväillä mitä meille on annettu. Hyvää vkloppua